Näetkö hänet joka taakkaa sisällään kantaa?

Huomaatko sen, joka paineen alla murtuu?

Läpi naurun, kovan kiireen ja metelin,

Sielun suru jostain siellä kajastaa.

Välitätkö lainkaan siitä, miten toinen jaksaa?

Yhdentekevääkö sammuva liekki toisen on?

Omat asiat, näkemykset ja tunteetko tärkeitä

ovat silloin, kun toisella hätä suuri on?

Näetkö, miten hän ei enää jaksa kamppailla?

Mietitkö, miten voisit häntä auttaa, lohduttaa?

Voisitko hetken vain hiljaa olla ja kuunnella?

Voisitko vaatimuksista hiukan hellittää?

Ehkäpä voisit pelastaa toisen tekemästä jotain,

Mikä olisi liian lopullista ja kauheaa.

Antaisiko elämän voimaa hänelle välittäminen,

hyväksyisitkö hänet, lohtua jakaen?

Hiljennä vauhtia, että näkisit kipua ystävän.

Ojenna kätesi, ole vierellä ja ymmärrä,

ehkä itsekin joskus vielä tarvitset ystävää,

Omat voimat kun hiipuu, eikä tie edessä näy.