Nimesi hiljaa lausun mä taas,

omaksi sinut jo ottaisin.

Tunnen sut paremmin kuin tiedätkään

vaikka tunnenkin, silti mä vain

omakseni sinut ottaisin.

Tiedän kaiken, mitä tehnyt oot,

tiedän kaiken, mitä miettinyt oot.

Olen nähnyt sun väärät asenteet,

olen kuullut sun suusi lauseet nuo.

Silti kaipaan sua, silti rakastan sua.

Jospa sinä vielä muistat mut,

Luojasi, joka sut muovasi.

Saanko ottaa omakseni sut,

rakastaa kuin omaa poikaani?

Saanko koskettaa, voinko lohduttaa?

Vaikka särkyneeksi itsesi koet,

vaikka pettymykset mielen valtaa.

Vaikka syyllisyys painaa ja virheet nuo

tuoneet on hinnan raskaan, kalliin,

minä ehjäksi sinut vielä teen.

Tiedän kaiken, mitä tehnyt oot,

tiedän kaiken, mitä miettinyt oot.

Olen nähnyt sun väärät asenteet,

olen kuullut sun suusi lauseet nuo.

Silti kaipaan sua, silti rakastan sua.

Tiedän kaiken, mitä tehnyt oot,

tiedän kaiken, mitä miettinyt oot.

Olen nähnyt, kun valitset oikean tien,

olen kuullut myös suusi kiitoksen.

Olet rakkain mun, saat tuntea sen.