Jumala teki kauniiksi hänet,

kasvon piirteet, silmät säihkyvät.

Vartalo kuin kuva Jumalan,

miellyttävä, sykähdyttävä.

Parhaassa iässä hän kukoistaa,

katseet vangiten hän tiellä kulkee.

Tulevasta ei vielä hällä huolta,

aurinko vain hiukset kiiltään saa.

Tuli päivä joukossa muiden,

kokeilla täytyi jotain aivan uutta.

Halu olla suurta, niin rohkeaa,

sai uhoa pintaan nyt nousemaan.

Pelko sai katseen hapuilemaan,

mutta kokeilla silti täytyi muuta.

Joukossa toisten päihtyy, humaltuu,

nuorukainen, elonkukka kauneimmillaan.

Vuosia vierii kuin huomaamatta,

aineet virtaa taas suoraa suoniin.

Peilikuva paljastaa kaiken iskun lailla,

Minne katosi kaunis kuva nuoruuden?

Hukkaan heitetty elämän polku,

nyt huutaa sydän tyhjyyttä rajua.

Voinko vielä löytää mitenkään edes,

rippeitä elon menneen kauneuden?

Vielä sielusi on kuitenkin myymättä,

loppusointu laulun soittamatta.

Kaipaus kauneuden, puhtauden,

Vielä kukoistaa, mistä löytää sen voi?

Saa tulla vielä luo Jeesuksen,

Saa siellä puhdistaa tuntonsa aran.

Hän näkee kauneuden sisäisen.

Antaa voimaa elää sen uudelleen.

Vielä muuttaa elämän menneen,

antaa toivoa tulevaan elämään.

Jeesus tekee sen kanssasi sun,

vierelläs Hän on auttaen, kantaen.

Anna Hänen tulla sun sydämeen.

Älä enää mieti, mitä sanoo muut.

Anna uudistaa sun sydämen toivo,

että paljon vielä hyvää elää saat.